Keskiviikkona 5.2 suuntasin Cartagenassa tien varteen, suunnitelmana oli liftata Almeriaan.
Matka olisi noin 200km, eikä mikään kummoinen yhdelle päivälle.
Mutta..... Kyseinen välimatkahan osoittautui enemmän kuin haastavaksi.
Kello taisi olla noin 13.30 kun kyytiä aloin tavoittelemaan, aikaa kului ja päätin siirtyä hieman eri paikkaan.
Paikkaan joka olisi paras mahdollinen ja aikalailla ainoa tie Cartagenasta etelään.
Tunnit kuluivat mutta yhtään mitään en ollut saanut aikaseksi.
Päivä oli lämmin ja aurinko paistoi, juomavettä minulla oli mukana vain puolisen litraa ja paikka oli kauempana keskustasta sekä kaupoista.
Kello alkoi lähestyä viittä iltapäivällä ja tiesin että reilun tunnin päästä alkaisi hämärtämään, minulla olisi kaksi vaihtoehtoa.
Voisin soittaa edelliselle hostilleni ja kysyä yöpaikkaa vielä yhdeksi yöksi, kävellä koko matka takaisin hänen luokse ja seuraavana päivänä tulla samaan paikkaan takaisin.
Tai voisin yrittää vielä liftata kun on valoisaa, jäädä yöpymään riippumattoon johonkin lähistölle ja aloittaa peukuttamisen taas heti aamusta.
Päätin valita riippumatossa yöpymisen sillä jalkani alkoivat olemaan aika tohjot, eikä ylimääräinen kävelyrupeama houkuttanut tässä vaiheessa yhtään.
Siispä peukuttelin vielä noin tunnin verran ja hieman ennen hämärän tuloa lähdin lähellä olevalle tontille etsimään sopivaa yöpaikkaa.
Tontin reunalla oli puomi ja pari kylttiä Espanjaksi, mitä ilmeisemmin tontille ei saisi luvatta mennä, mutta nehän eivät minua koske koska en kieltä osaa.
Parin sadan metrin päässä oli vanha talon raunio, romusta ja kusen hajusta päätellen siinä on ainakin spurgut yöpyneet ennenkin.
Raunion takana oli muutama puu ja totesin että paikka olisi aika hyvin suojassa tieltä ja majoittuisin tähän.
Ei muuta kuin riippumatto esiin ja ruoan laittoon.
Trangialla päätin valmistaa itselleni maittavan iltapalan, tosin vettä minulla oli matkassa erittäin niukasti ja sen tulisi riittää myös seuraavaan päivään.
Joten tilkka vettä trangiaan ja nuudelit perään.
Sanotaan näin että kun on riittävän nälissään, niin jopa maustamattomat puoliraa'at nuudelit lämpimässä vedessä, uppoaa aivan hyvin. :p
Pian tuli hämärä ja kömmin riippumattoon makaamaan, päälleni puin lähes kaiken mahdollisen, koska tiesin että yöstä tulee kylmä.
Hieman jännittävää paikassa oli nukkua, sillä ei se sijainniltaan mikään paras ollut, pamahtaisiko tontin omistaja jossain vaiheess paikalle, tai tulisiko raunioille asukkeja yömyöhään.
Yö oli kuitenkin rauhallinen, eikä minkäänlaisia örrimörrejä näkynyt, eikä kuulunut.
Aamulla olo oli hyvä ja levännyt, vaikkakin yöllä kylmyys meinasi tärisyttää muutamaan otteeseen.
Pakkasin tavarani ja lähdin takaisin viereiseen liikenneympyrään jossa siis vietin koko edellisen iltapäivän.
Mieli oli kuitenkin luottavainen, tänään pääsisin eteenpäin.!
Noin puolen tunnin kuluttua eteeni pysähtyi poliisiauto ja mies vänkärin paikalla huuteli minulle kohtalaisen jäykkään tyyliin jotain Espanjaksi, pieni kielimuurihan meillä oli, mutta tietysti ymmärsin että hän käski minut pois kyseisestä paikasta.
Vastaukseksi levittelin käsiäni ja esitin tyhmää turistia.
Kun poliisit ajoivat pois, jatkoin liftausta samaan malliin, koska parempaa paikkaa ei koko kaupungissa ole.
Tietysti toivoin saavani kyydin pian ettei poliisien kanssa tulisi enempää saikkausta.
Mielenkiintoista sinällään että paikallisia poliiseja on ajellut ohi useammassakin kaupungissa, eivätkä he oli välittäneet mitään, mutta tämä olikin joku hieman eri tapaus.
Onnekseni noin 20min päästä viereeni pysähtyi ihan mukavan näköinen sporttimersu ja mitä ilmeisemmin tuo keski-iän kriisistä kärsivä kuljettaja oli matkalla Mazarroniin.
Tietysti päätin hypätä kyytiin, sillä eteenpäin oli päästävä.
Matka Mazarroniin taittui upeiden maisemien halki, pienempää tietä pitkin. Välillä meinasi hieman hirvittää, sillä tämäkin kuljettaja päästeli kiitettävän lujaa pitkin kapeita ja mutkaisia vuoristoteitä.
Mazarronissa mies jätti minut sopivalle paikalle ja aloinkin tavoittelemaan kyytiä samantien.
Liikennettä oli mukavasti ja joukossa oli lukuisia matkailuautoja, mutta kyytiä ei vaan näkynyt.
Päivä alkoi lämpenemään kiitettävästi ja vähäinen parin desin vesivarastoni alkoi loppumaan.
Päätinkin lähteä hankkimaan itselleni juotavaa, paikka oli siitä kuitenkin hieman huono että keskustaan oli kiitettävästi matkaa, eikä lähistöllä ollut kuin muutamia kaakelikauppoja jne.
Hieman ympyrää pyörittyäni suuntasinkin yhteen kaakelikaupoista. Onnekseni paikalla ollut työntekijä oli ystävällinen ja tarjoutui antamaan minulle litran verran vettä.
Nyt jaksaisin taas tovin auringon paisteessa. :)
Tunnit kuluivat ja päätin siirtyä joitain kilometrejä kohti moottoritien ramppia.
Edelleen homma ei tuntunut luonnistucan yhtään, liikennettä kyllä oli mutta kukaan ei tarjoutunut auttamaan.
Iltapäivällä viereeni pysähtyi eräs Englantilainen nainen, joka oli kuitenkin menossa eri suuntaan.
Hän kuitenkin sanoi että voisi tarjota kyydin moottoritien varressa olevalle huoltamolle, hänen mukaansa se olisi parempi paikka.
Otin tarjouksen vastaan ja nainen nakkasi minut noin 4km päässä olevalle huoltamolle.
Ensimmäisenä kävin huoltamolla hakemassa itselleni reilut pari litraa juotavaa, pihalle tultuani aloin katselemaan mahdollisia rekkoja joiden kyydissä voisin päästä eteenäpäin.
Ainoastaan yhden rekan luona oli kuljettaja ja hänkin oli menossa eri suuntaan.
Huoltamo oli hiljainen ja aloinkin miettimään että olikohan tämä nyt hyvä idea.
Gps:sää tarkastellessani totesin ettei paikka ollutkaan niin ideaali minulle ja hetken kuluttua päätinkin että kävelen takaisin edelliseen paikkaan.
Reitti huoltamolta edelliseen liftauspaikkaan oli hieman vaikeahko, joko kiertää noin 8km pienempää tietä, tai yrittää suoraa peltojen yms läpi.
Tottahan taas valitsin jälemmän vaihtoehdon ja lähdin porhaltamaan pientä soratietä eteenpäin, reitti ei mikään helpoin ollut sillä se sisälsi mm pari aidan ylitystä jne. Mutta omalla tavallaan ihan hauskaakin oli taas seikkailla.
Takaisin aikaisemman tien varteen päästyäni päätin yrittää liftata vielä tovin, mutta tiesin että kohta alkaisi taas hämärtää ja todennäköisesti minun pitäisi yöpyä jossain lähistöllä.
Niinhän siinä sitten kävikin, eli päivän etenemiset jäi jälleen aika lyhyeen, olin huomannut aikaisemmin että läheisen vuoren rinteessä näkyi muutama puu ja ajattelin että se olisi aika upea yöpaikaksi.
Parin päivän seikkailujen ja seisoskelun jälkeen jalat alkoivat olemaan melko tohjona, mutta päätin kuitenkin kiivetä vuoren rinteeseen yöpymään. Paikka oli erittäin rauhallinen ja hieman syötyäni asenninkin jo riippumaton valmiiksi, eikä aikaakaan kun ilta hämärtyi.
Jossain vaiheessa yöllä heräsin siihen että tuuli oli erittäin kova ja se puhalsi puuskaisesti vuoren reunamaa pitkin.
Kävin kiristelemässä riippumaton narut varmuuden vuoksi ja toivoin että puut olisivat riittävän vahvoja, sillä muuten kävisi heikosti.
Vaikka pientä jännitystä ajoittain yöllä olikin, nukuin jälleen yllättävän hyvin, aamulla olo oli hyvä ja levännyt.
Aamulla koitin liftata vielä lähemmäs 4 tuntia, muunnellen välillä taktiikkaa, välillä pelkästään peukuttaen, käyttäen kylttejä eri kaupunkeihin, käyttäen pelkkää "10km" kylttiä, olin valmis myös liftaamaan takaisinpäin esim Murciaan tai Alicanteen, vaihdoin välillä paikkaa toisen tien varteenkin mutta ei mitään.
Lopulta totesin että koitan saada kyydin kaupungin keskustaan, tai kävelen.
Onnekseni keskustaan oli menossa pari työmiestä jotka ottivat minut kyytiin ja veivät bussiasemalle.
Seuraava bussi lähti Almeriaan iltapäivällä ja minulla oli useampi tunti aikaa ottaa rennosti, käydä syömässä ja levähdellä.
Almeriassa vietin pari päivää, tutkien hieman kaupunkia ja edelleen levähdellen. Pää oli hieman pyörällä ja minun piti päättää miten reissu jatkuisi, yöpaikkoja seuraaviin kaupunkeihin ei ollut tiedossa ja mitä ilmeisemmin Espanjan eteläosissa liftaaminen voisi olla vähintään yhtä hankalaa.
Tulin siihen tulokseen että nyt olisi aika ottaa rennosti, harkita busseja ja hostelleja, eli pieni irtiotto liftauksesta ja surffauksesta.
Mielessäni oli kaksi hyvin erilaista vaihtoehtoa, joko laivalla Marokkoon jossa viettäisin vajaan viikon, matkustaisin bussilla toiseen kaupunkiin josta tulisin laivalla takaisin Espanjaan.
Tai voisin ottaa bussin ja ajella Granadaan, viipyä jonkun päivän hostellissa ja rentoutua.
Jollain tavalla Granada alkoi houkuttamaan enemmän ja olihan se huomattavasti halvempikin vaihtoehto.
Siispä Sunnuntaina 9.2 suuntasin Granadaan.
Täytyy todeta että tämä hostellielämäkin on tosi hauskaa, mielettömän helppoa tavata uusia ihmisiä. :)
Vietetääs nyt jokunen päivä täällä, ladataan akkuja ja mietitään mille sitä alkaisi seuraavaksi.
